Kun lehdet puista putoaa
Ja valkoiseksi muuttuu maa
Mä sitä hiljaa katselen
Mä pelkään, etten joskus
Kauneutta enää huomaa
Ja sitä vastaan taistelen
Ja öisin mä aina mietin
Mikä saa katseet kääntymään
Suuntaan niin väärään
Kylmään ja pimeään
Perhosii kaupunkiin eksyneitä
Maa täynnä langenneita enkeleitä
Joil on siivet, joil ei lennetä täält enää pois
Eksyneet sielut vailla kompasseja
Maassa, jossa ei ole tienviittoja
Eikä tietään löytää yksinään etsien voi
Täältä pois
Mä tiedän, et mun murheet
On pölyä pinnalla vaan
Joka todellisuuden sumentaa
Mietin onko mun maailman värit
Jo hiljaa haalistuneet
Tunnistamattomiin tummuneet
Ja mä tahdon viel kerran nähdä kaiken
Niin kuin joskus ennen
Kun liikaa vielä tiennyt en
Perhosii kaupunkiin eksyneitä
Maa täynnä langenneita enkeleitä
Joil on siivet, joil ei lennetä täält enää pois
Eksyneet sielut vailla kompasseja
Maassa jossa ei ole tienviittoja
Eikä tietään löytää yksinään etsien voi
Täältä pois