Me vaan räitään ja kiroillaan
Repus kilisevii flindoja
Tyylii kaikki läpät rivoja
Mun sukupolven pikku vikoja
Emmä puhu vaan mä kirjotan
Junnust asti kääntäny sivui kun rizloja
Mä rokkaan heinäkuussa pipoa ja
lokakuussa poltan pelti tynnyrissä siltoja
Vaik en osaa skriivata kaunaa tää tarina elää eikäme siit saada taukoo
Mä toivon ettei se riivaa sun aivoi
kevyt kenkäne elämä ei me siit saada vaimoo
Liian suomalainen runoihin köyhän miehen bukowski
Kulkukoira kulmilt sori jos mä kusin muroihis
Taide osaa puhuu vaik on semi vaikee luku
Kun kappaleet on jaos älä niide ohi nuku
Siinä ilo missä suru meiltä meille niinku fudu
Jos mun tahtiin soivat urut saa sut vajoo älä huku eei
Mä lupaan joskus tää käy järkee vaik
hetkittäinen hulluus saa tän näyttäytymään tällee
Vaik silmii siristäis koskaan ei oo ikinä
Jos aika ei mee mihinkää nii mihin se sit livistää
Antaa vuosien vaan vilistä niin kauan
kun se tikittää sit todellisuus nipistää
Aina ollu niinkun ennenkin
Sä annoit sydämmes mut silläkin vaa pelleilin
Aina ollu niinkun ennenkin
Kun lähen menee perit avaimet mun temppeliin
Kyl sä viel jonain päivän hoksaat
Tälläsii me äijät ollaan
Vaik oon rikki niin mä heitän vitsii
Jos se sattuu mä voin piirtää kipsiis
Oon mun ajatuksist hiljaa ne e e
Must tuntuu et sua piinaa se e e
En oo jättämäs sua piihalle
Se kaikki käy järkee kun skriivaa mun kirjaa
Ku skriivaa mun kirjaa
Ku skriivaa mun kirjaa
Ku skriivaa mun kirjaa
Se kaikki käy järkee kun skriivaa mun kirjaa