Текст песни
Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan
Ja epäonnen sirpaleista peili liimataan
Se siellä palelee, sinun mykkä kuvasi
Se todistaja totisena
Kaiken jälleen kerran turhan pantiks toteaa
Ja teitpä minkä teit viiltää viima vastaan
Ihmishahmot jäätynyttä tulta sylkee vatsastaan
Kun käsin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
Ja viimein erään aamun tullen
Saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen
Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää
Vaan mitä tahto on, mitä toivomukset
Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan
Ketä kuuntelet, jos ketään lasta tämän maailman
On oikeutesi julmaa, kylmät silmäsi ne katseen
Kesken lennon pysäyttää
Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää
Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää
Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut
Itsemme kiusaamat todistajat
Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
Vannomme julmuuden puolustajat