Haituvat [Vain elämää kausi 12]

Näät mun silmistä et väsyttää

Jatkuva sumu horisonttia sävyttää

Loputon arktinen aherrus

Kainalot haisee kun Lazarus

Istun aamuisin sängyn laidalla

Niinku tyyris tyllerö aidalla

Yhtä herkkänä menemään rikki

Irti ratkee jokainen muhun ommeltu tikki

Edelmann laulaa, et sen sydämel on kypärä

Mun sydän on suojautuakseen liian typerä

Onks mulla ikävä sua vai ikävä mua?

Se, mikä mä olin, on ohimolta alkanu harmaantua

Täs on ollu vähän kaikenlaista

Eeva anto omenan, sano et: "Maista"

Ja nyt mä makaan siinä mihin tuli pedattua

Ilman sua

Niin kuin nousevat taivaan tuuliin haituvat

Huolet nää myös haihtuvat jokainen ajallaan

Jälleen kukkivat poppelit ja voikukat

Lämpö hellii toipuvaa ja taas toivoa saa

Ai miten menee?

Jos haluat oikeesti vastauksen

Voit tsekata vaik jonku Pollockin maalauksen

Ei tuu nukuttuu, kiloja tippuu

Nenäliinaa muistuttaa Japanin lippuu

On tullu pelattuu venäläist rulettii

Niin että rullassa pyörii kuus bullettii

Edessä elämäntapojen kuositus

Mut meditaatioki on nykysin suoritus

Jos mietin mitä oikeesti haluun

Niin mun sisäsen jedin paluun

Ennenkun mut on lappu varpaassa pakastettu

Tahdon rakastaa ja olla rakastettu

Välillä pilvet vettä kaataa

Mut just silloin taivas koskee maata

Tää on meille, joilta suunta puuttuu

Milla hei, mä aion muuttuu

Niin kuin nousevat taivaan tuuliin haituvat

Huolet nää myös haihtuvat jokainen ajallaan

Jälleen kukkivat poppelit ja voikukat

Lämpö hellii toipuvaa ja taas toivoa saa

Mä nään sun silmistä et väsyttää

Kaikki meni eikä riittänytkään

Nyt sä tarvitset ystävää

Kipeämmin kuin milloinkaan

Ollaan oltu vain omissamme

Hullut vuodet vei huomiomme

Onpa hyvä nähä, jäädään vielä tähän

Ei oo kiire mihinkään