mä unohan sun nimen
unohan kaiken meidän ensitapaamisest
mun muistoist häviää sun sanat ja sun tuoksu
vaik joskus lupasin
en ikin susta luovu
kun mä unohan nii unohan sut kokonaa
ku muistisairas yksin istumassa kotonaan
ei auta aika pakenemaan pahaa oloaan
nii oon päättäny:
unohan sut
unohan sut
unohan sut
unohan sut
sun kodin ja sun vanhemmat mä unohan
miten osiin rikoit tavarat sen unohan
unohan kaiken minkä muistan, minkä unohan
kaikukadun ja mis asut ne mä unohan
unohan hymysi ja sävysi sun katseest
unohan miten aina pyytelit mult anteeks
unohan synttärit, mist tykkäsit ja hyvästit
unohan miten sanoin:
"kaikki kääntyy hyväksi"
unohan sut
unohan sut
unohan sut
maailma loppuu ja sit päivä alkaa uudestaan
jokin sussa sai mut eri taval tuntemaan
mut nyt nähää ja on hyvä et ees tunnetaan
me hädin tuskin tunnetaan