Ken oli hän

Ken oli hän joka kerran syömmeni voitti

Ken oli hän joka sydämeni valloitti

Ken oli hän jonka edestä kyyneleeni

Niin useasti olivat vuotaneet

Niin useasti aina syömmeni huokaa

Niin useasti vaivun mietteisiin

Kun jälleen kohtaan tummat nuo sinun silmäs

Niin kaiken, kaiken voisin pois unhoittaa

Niin lyhyt oli kerran onnemme aika

Niin lyhyt oli silti niin onnellinen

En muistollesi voinut mä iäti elää

Kuvaasi kannan silti silti ain muistoissain