Armeijan jälkeen viisi vuotta
Valui baarin miestenhuoneen viemäriin
Jokainen tuoppi, jonka join
Oli bensaa liekkeihin
Sanoin aina, että jätän tämän
Peikkometsän heti kun vain voin
Silti jäin rinkiin pyörimään
Seiskahaita pidellen
Olin mielestäni liian iso
Kala tähän kuralätäkköön
Uhosin lähteväni pois
Naama baaritiskillä
Olin täynnä pyhää vihaa
Ohjus vailla kohdettaan
Otin rintaan tatuoinnin, Aake Kallialan pään
Se ei naurata enää
Aa, kaivoskylän poika huutaa
Aa, kaivoskylän poika huutaa
On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan
Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan, aa
Krapulassa ovisummeri
Se pauhasi kuin sumutorvi
Ovella seisoi enkeli
Kaunis postinkantaja
Häntä piiritin ja maanittelin
Laitoin elämäni remonttiin
Sitkeyteni palkittiin
Häämarssi oli Paranoid
Tästä on nyt viisi vuotta
Pikkukylän poika viimein rauhoittui
Onni löytyi sittenkin
Lähempää kuin luulinkaan
Menin töihin kaivokseen
Nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen
Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja, väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin
Aa, kaivoskylän poika huutaa
Aa, kaivoskylän poika huutaa
On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan
Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan
Aa, kaivoskylän poika huutaa
Aa, kaivoskylän poika huutaa
On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan
Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan, aa
Nukahdamme sylikkäin
En tiedä mitä tekisin ilman sinua
Tai oikeastaan tiedän